32. Kaikki luolamiehet löydettiin samasta luolasta - teoriat uusiksi

Juan Luis Arsuaganin johtama tutkijaryhmä löysi Sima de los Huesosin luolasta Espanjasta ihmisfoossiileja, jotka ilmentävät kaikkien tunnettujen ihmisfossiilien piirteitä. Nämä elivät kuitenkin kaikki samanaikaisesti kumoten sen mahdollisuuden, että olisivat toistensa esi-isiä evoluutio-opin mukaisesti.

Mutta ennen kuin mennään tarkemmin luolamiehiin ja -naisiin niin tehdään koukkaus koirien kautta. Tämä auttaa ymmärtämään miten em. luolalöytö voidaan ymmärtää.

Kaikki ymmärtävät, että kaikki koirarodut ovat sukua toisilleen, vaikka ne eivät voi lisääntyä suoraan keskenään kokonsa tähden. 

Eri koirarotujen ulkonäkö on hyvin poikkeava. Jos koirat olisivat olleet yhtä moninaisia tuhansia vuosia sitten ja kuolleet silloin sukupuuttoon, niiden fossiililuita kummasteltaisiin ja jokainen rotu luokiteltaisiin eri lajiksi, jopa eri sukuun tai heimoon, täysin lisääntymiskelvottomiksi keskenään ja niille annettaisiin hienoja latinankielisiä nimiä. Ehkä rakennettaisiin sukupuu, johon kuviteltaisiin missä järjestyksessä ne ovat tulleet toisistaan. Niiden luuston rakenne on niin erilainen, ettei voisi uskoa, että ne ovat samaa lajia. Niillä on kuitenkin kaikilla samat geenit ja kromosomit. 

Vaikka iso ja pieni koira eivät voi välttämättä keskenään luonnollisesti lisääntyä, silti ne katsotaan samaksi lajiksi, koska lisääntyvät toistensa kautta. Samalla perusteella kaikki kissaeläimet, leijonasta kotikissaan, ovat samaa lajia, koska nekin lisääntyvät kaikki keskenään toistensa kautta. Koirat ovat koiria ja kissat kissoja. (Käsittelin tätä aikaisemmin lyhyesti täällä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html ).

Me myös tiedämme, että kyseessä ei ole evoluutio, kehittyminen, vaan variointi eli mittasuhteiden parametrisoitu muuntelu. Siinä, että jalka on tosi paljon pidempi, ei ole geneettisen rakennusohjeen kannalta sen enempää eroa kuin että jalka on vain hieman pidempi. Siinä, kun mittasuhteita, tai vaikkapa väripigmentin määrää, vaihdellaan, ei synny mitään uutta rakennetta, joka osoittaisi kehittymistä eli evoluutiota. Siinä vain jonkin samanlaisen on annettu kasvaa hieman pidempään. 

Alla olevasta kuvasta näkee vielä hyvin, miten buldogin kallo on muuttunut hyvin lyhyessä ajassa (100-vuotta). Huomaa, ettei se ole kehittynyt, vaan korruptoitunut. Kyseessä ei siis ole evoluutio. Vasemmalla vanha kallo, oikealla nykyinen, suorastaan pahasti epämuodostunut kallo.

Myös ihmiset ovat hyvin erilaisia ja nekin lisääntyvät kaikki keskenään. Meistä vain tuntuu, että ihmiset ovat samanlaisia, koska tunnistamme kohteen intuitiivisesti ihmiseksi. Mutta mittanauhalla katsottuna muuntelemme siinä kuin koiratkin. Katsotaan joitakin esimerkkejä ihmisen moninaisuudesta.

Alla olevassa kallojen kuvassa on kuvattu joitakin väitettyjä ihmisen sukupuun kalloja - Homo erectus ja Neandertalis tunnetaan kansankielessä luolamiehinä, koska heidän luitaan on usein löytynyt luolista. Eri koirarotujen kallojen eroihin verrattuna nämä tuntuvat lähes identtisiltä.

Vertaa Homo Erectuksen kalloa tähän venäläiseen raskaansarjan nyrkkeilijän Nikolai Valuevin päänmuotoon. Tuskin kukaan menee hänelle väittämään, ettet ole ihminen - homo sapiens eli viisas ihminen -  vaan Homo Erectus. 

Neanderthalin ihminen on uusimpien tutkimusten mukaan todettu täydeksi ihmiseksi. Vertaa tähän nykyihmiseen, joka hänkin on ihmisestä syntynyt.

Tai tähän:

Tässä nykynaisten vertailua ja vastaavien kallojen vertailu:

Melkoisia eroja niin pääkopan kuin kasvojenkin luiden rakenteessa. Kaikki kuitenkin kauniita ihmisiä. 

Tutkijat spekuloivat sillä, kuinka ulkoneva alaleuka on milläkin keksityllä ihmissuvun edustajalla. Tämä on mahdollista, koska monesti löydetään vain päälaki ja alaleuka, ei varsinaista alaleuan kiinnityskohtaa kalloon. Silloin tutkijat voivat vapaasti sijoittaa alaleuan haluamaansa syvyyteen sivusuunnassa. Tästä syystä esimerkiksi vuosien saatossa neanderthalin ala-leuka on vähitellen siirtynyt apinamaisesta sijainnista ihmismäiseen muotoon. Viimeistään siinä vaiheessa, kun todettiin, että se on täysi ihminen, myös leuka löysi ihmismäisen sijainnin. Alla on kuvasarja siitä, miten neanderthalin ihminen on vuosien saatossa tullut kuvituskuvissa yhä ihmismäisemmäksi:

Silti leuan paikka ja ulkonema eivät todista mitään siitä onko kyseessä ihminen vai … niin ihminen, kuten näkyy tästä kuvasta. Kun pariskunta, jolla on tällainen kallon muoto perustaa perheen ja siitä kasvaa suku, niin on todennäköistä, että jälkeläisissäkin on tätä variaatiota paljon. Silti he ovat täysiä ihmisiä.

Myöskin kallon kopan koko eli aivojen tilavuus vaihtelee hyvin paljon nyky-ihmisellä eikä useiden testien mukaan kerro juurikaan älykkyydestä (poislukien sairauksien ja mutaatioiden aiheuttamat epämuodostuneet aivot). Siitäkään ei voida päätellä, onko kyseessä jokin ihmisen esi-isäksi väitetty. 

Geneettisten mutaatioiden kautta yksilö voi saada outoja piirteitä ja voi tämän takia joutua heimonsa hylkäämäksi ja löytää toisen hylkiön, jonka kanssa kasvattaa oman perheensä ja josta kasvaa uusi heimo. Tämä heimo voi olla hyvinkin yhtenäinen ulkonäöltään. Esimerkiksi erityisen pienipäinen. Lisäksi syrjittynä voivat joutua elämään hedelmättömillä maila, vaikkapa jodin puutoksesta kärsien. Tämän tiedetään vaikuttavan voimakkaasti luuston rakenteeseen. Tällaisen rakenteellisesti taantuneen heimon syntyminen ja kuoleminen voi tapahtua muutamassa sadassa vuodessa tai jopa muutamassa kymmenessä vuodessa. Kun näitä luita sitten kaivetaan, kuvitellaan ihan samoin kuin jos koiran luita kaivettaisiin. Kaikki ovat erilaisia ja niistä rakennetaan mielikuvitushypoteesejä siitä mikä edelsi mitäkin.

Zimbabwessa esiintyy erikoista jalkojen mutaatioita. Koska sitä pidetään heimolaisten keskuudessa siunauksena, on se lisääntynyt voimakkaasti. Tässäkin kyseessä on geneettisen tiedon korruptoituminen (varpaita uupuu), ei siis kehitystä eli ei evoluutiota. 

Kuningasperheissä ja suvuissa sisäsiittoisuus oli aikoinaan suosittua, jotta kuninkuus pysyi suvussa. Tällöin perimä yksipuolistui vähitellen (taaskaan ei evoluutiota) ja alkoi korostamaan jotain tiettyä piirrettä (kuten koirillakin). Espanjan Habsburgin suvussa alaleuan ja yläleuan suhde kasvoi buldogmaisiin mittasuhteisiin. Karl II ei enää pystynyt puhumaan selkeästi:

Näiden lisäksi ihmisillä on kautta historian ollut omituisia tapoja muokata itseään. Tässä yksi esimerkki niistä:

Tästäpä sitten rakennetaan mitä ihmeellisimpiä satuja, kun näitä kalloja löydetään. Kuitenkin vastaus on vain ihmisen omassa halussa muokata itseään kuten näkyy oikealla olevasta vauvasta (vastasyntyneen pää on hyvin joustava ja siten altis muokkaukselle). Tällainen muokkaus ei luonnollisestikaan ole periytyvä, mutta saattaa olla, että sen esikuvana on toiminut jokin mutatoitunut kallon muoto, joka sittemmin on hävinnyt. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan olisi kysymyksessä evoluutio, kehittyminen, koska ihmisen eri muotojen mittasuhteet ovat niin suunniteltuja, että parametrisoitua vaihtelua tapahtuu. Tästähän juuri nämä monet kuvat ovat esimerkkejä.

Kokonaiset heimot ovat ilmentäneet jotain tiettyä piirrettä. Pienikokoisia heimoja on edelleen useita. Sitten taas toisaalta jättiläisiäkin elää edelleen. Kun näiden luita löytyy syvältä maasta, tutkija voi antaa mielikuvituksensa lentää. Ihminen on kuitenkin aina haudannut kuolleensa, jos vain olosuhteet ovat sen sallineet. Se on ihmisen sielussa yhtä varmasti kuin kyky käsitellä tietoa.

Kuvakokoelma Kimmo Pälikkö: http://taustaa.fi/taustaa3/T3_L08_147_162.pdf

Samaa monimuotoisuutta löytyy apinoista. Simpansseilla jopa aikuisen ja poikasen kallot ovat rakenteellisesti hyvin erilaiset. Poikasen kallo on enemmän ihmismäinen, litteä, ja aikuisella sitten alaleuka on kasvanut tyypillisen apinamaiseen tapaan voimakkaasti ulos.

Miten paleoantropologit sitten pystyvät päättämään kenen luolamiehen kallo mikäkin löytö sitten on? Oikeasti eivät mitenkään. Alussa mainitsemastani Sima de los Huesosoin luolasta löytyi yksi pienimmistä ja yksi suurimmista kalloista mitä koskaan on löydetty. Nature-lehden artikkelissa (Nature 8. huhtikuuta 1993, viite Marvin L. Lubenowin kirjasta: Myytti Apninaihmisistä) tutkija Chris Stringer vertailee löytöjä ihmisfossiileihin ja toteaa niiden jakavan seitsemän samankaltaisuutta Homo sapiensin ja Homo erectuksen kanssa sekä kymmenen samankaltaisuutta Neandertalilaisten kanssa. Kaikki fossiilit löytyivät yhdestä ja samasta paikasta ollen näin saman ikäisiä. Kukaan ei ole siis voinut tulla toisestaan evoluution avulla, vaan ovat eläneet yhdessä. Evolutiivisessä mielessä luolamiehiä ei ole ollut olemassa - luolissa on kyllä asuttu ja asutaan vieläkin. Ihmisen esi-isä on kuitenkin aina ollut täysi ihminen.  

Miksi näitä tarinoita ihmisen esi-isistä sitten on niin paljon? Koska aihe on niin ihmistä kiehtova, eli myyvä, näitä tarinoita rakennetaan lisää ja lisää koko ajan. Sitä myydään mitä ostetaan - totta tai ei. 

Näiden luiden luokittelussa itse asiassa määräävämpää on ajoitus, joka palvelee vain ajatusta evoluutiosta. Jos löytö on hyvin vanha, yritetään siinä nähdä alkeellisia piirteitä kuten pienemmät aivot, mutta kuten edellä nähtiin, tällaista varioituvuutta esiintyy nykyisin ihmisissä. Se ei siis todistaa mitään mistään.

Kaikki ihmiset ovat kuitenkin sukua toisilleen, kuten tämä kaksosten kuva osoittaa (nämä ovat siis kaksossisaret samasta isästä ja äidistä, yhtä aikaa syntyneet, ihan normaalit kaksoset ja selkeästi eivät identtiset). Ei ole mitään kehittymättömämpiä ihmisiä, eikä ole koskaan ollutkaan. Itse asiasiassa genetiikka tukee sitä näkemystä, että aikaisemmin ihmiset olivat geneettisen tiedon kannalta ehjempiä.

Vanhemmat ovat aika tasavärisiä, mutta heidän isovanhemmistaan taas löytyy vaaleita ja tummia. Ihonväri on kuitenkin vain saman pigmenttitekijän määrän vaihtelua. 

Me kannamme paljon sellaista geneettistä tietoa mitä emme itse ilmennä, sen sijaan lapsemme tai lastenlapsemme saattavat sen sitten tuoda esiin.

Miksi sitten viisaat tiedemiehet väittävät muuta, kuin mitä näistä selkeistä havainnoista voi nähdä? Heillä on halu todistaa maailmankatsomustaan, niin kuin minulla on halu todistaa omaani. Toiset meistä ovat totuudessa ja toiset valheessa. 

Mitä vanhoista luista sitten oikeasti voidaan päätellä? Sinun tehtäväsi on tutkia näitä selkeitä havaintoja ja päättää ketkä ovat oikeassa ja valita sen jälkeen luotettavasti oikein. Luotan täysin, että löydät kyllä totuuden, jos haluat sitä vilpittömästi etsiä. Tutkiskele itseäsi ja ajatuksiasi - haetko varmistusta aikaisemmille johtopäätöksillesi vai haastatko todella oikeasti omat ajattelumallisi. Huomaa, että nykyisetkin ajatuksesi ovat helposti joidenkin toisten ihmisten vaikuttamia.