sunnuntai 19. helmikuuta 2017

19. Nobel todisteet kumuloituvat evoluutiota vastaan

Vuoden 2016 Nobelin lääketieteen palkinnon sai japanilainen tutkija, joka on tutkinut miten kierrätys toimii solun sisällä. Nämä tutkimukset sinänsä ovat tehty jo osin 90-luvulla, joten tulokset ovat olleet tiedeyhteisön käytössä pitkään.

Tämän tutkijan, Yoshinori Ohsumin, suurimpia havaintoja oli, että ilman solun sisäistä kierrätystä ihminen ei voisi elää. Kierrättämällä arvokkaita proteiineja saadaan ne uudelleen käyttöön ilman, että ihmisen pitää syödä 300g  proteiineja joka päivä. Tämä määrä proteiineja olisikin terveydelle vaarallinen. Koska solu kierrättää proteiineja, on tarve huomattavasti pienempi noin 70g päivässä.

Solussa kierrätyksestä vastaa 15:sta geenin tuottamat proteiinit, jotka hän tutkimuksillaan löysi. Näistä koostuu autofaagi, joka kerää roskia solusta ja vacuole/lysosomi, johon autofaagi jättää lastinsa ja joka vastaa roskien paloittelusta takaisin molekyyleiksi, joita solu voi uudelleen käyttää. Autofaagi rakentaa "pussin" niiden jätteiden ympärille, mitkä muut solun proteiinit ovat merkinneet. Kyseessä lienee jonkinlainen laadunvalvontaosasto, joka kiertää solua ja merkkaa fosfaattisignaalilla ne proteiinit ja muut kohteet, jotka toimivat väärin tai eivät toimi enää lainkaan. Nämä merkatut kohteet autofaagi voi sitten viedä kierrätettäväksi.




Tämän voi ajatelle toisin päin eli, että mitä tapahtuu, jos solussa ei olisi tällaista mekanismia. Tällöin solu ei pelkästään hukkuisi roskiin, vaan lisäksi rakennusaineet uusiin proteiineihin loppuisivat, koska niitä ei solun ulkopuolelta saada riittävästi. No missä vaiheessa evoluutiopolkua tämä(kin) mekanismi on sitten tullut soluun ja miten solu toimi ennen sitä?

Sitä ei kukaan osaa selittää. On ainoastaan tutkimuksia, joissa evoluutiopolkua rakennetaan siltä pohjalta kuinka samanlaisia nämäkin rakenteet ovat eri eliöiden soluissa ja sitten kuvitellaan, miten mikäkin on tullut toisesta. Mutta ei näistä siirtymisistä mitään havaintoa ole. Nämä vain oletetaan perustuen samankaltaisuuteen. Samankaltaisuus ei kuitenkaan todista kehittymistä. Samankaltaisuus voi yhtä hyvin tarkoittaa samaa suunnittelijaa.

On kuitenkin selvää, että niin tässä järjestelmässä kuin monessa muussakin, vain kokonaisuus toimii ja kokonaisuuden rakentamiseen tarvitaan kymmeniä tuhansia nukleotideja (tikapuun puolia). Ei ole tunnettua mekanismia, miten tällaiset valtavan laajat toisistaan riippuvat järjestelmät syntyisivät nopeasti ja kerralla. 

Edellisessä blogissa (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/02/18-dna-vaatii-huoltoa-ja-korjausta.html) nobelistit olivat löytäneet joitakin kymmeniä eri proteiinejä. Tästä tulee 15 lisää. Kaikki nämä, ja jo paljon aikaisemmin läpi käydyt DNA:n lukemisesta ja kopioinnista vastaavat proteiinit, tarvitaan ihan ensimmäiseen soluun jo ennen kuin se voi lisääntyä. 

 Nobelin arvoiset todisteet kumuloituvat. Se järjestäytyneen geneettisen tiedon määrä, mitä tarvitaan yksinkertaisimmankin elämän ylläpitämiseen, kasvaa kasvamistaan, kun etenemme syvemmälle solun toimintaan. Nyt meillä on koossa kymmeniä proteiineja, joita tarvitaan, mutta vielä on matkaa, sillä niitä tarvitaan satoja nykytiedon mukaan - ehkä jopa tuhansia. Ja jo yksi proteiini on niin pitkä tietorakenne, ettei se mitenkään synny itsestään edes miljardien vuosien aikana.

Roskien tuhous (vacuole/lysosome) videona:

Roskien kuljetus (autofagisome):

Linkki Ohsumin Nobel palkinnon perusteisiin:


Lähettänyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)